Valo

Pimennysverhot voimallisesti sivuun - antaa valon tulvahtaa huoneeseen! Antaa sen virrata, virrata vahvasti ja päättäväisesti valaisten joka nurkan ja kolkan.

Aivan kohta on päätöksessään ensimmäinen vuosi yliopisto-opintoja. Ja mikä vuosi tämä onkaan ollut! Odotukseni olivat korkealla, sen myönnän, mutta en olisi uskonut tätä kaikkea saavani kokea. Pidin silmäni ja mieleni auki. Mielessäni on kirkkaana, etten ole enää parikymppinen ja silti uteliaisuuteni on vain kasvanut. Kun vain kaikki kiinnostaa. Niin on kiire, että rauhalliset illat ja lujat juoksulenkit ovat olleet ihanaa aikaa jäsentää, lokeroida ja säädellä.

Jo useamman vuoden ajan olen säädellyt informaatiotulvaa lokeroimalla tietoja mieleni lipastoihin. Niissä on lappuja, jotka kertovat koska kutakin sisältöä tarkastelisi. Siellä on laatikoita, joita ei avata ehkä koskaan mutta jotka eivät kuitenkaan ole unohduksissa. Laatikoita päivittäisten asioiden hoitamiseen ja elämän jatkumiseen, ja niitä auotaan päivittäin. Mutta ehkä mielenkiintoisimpia ovat kuitenkin laatikot, joiden lapuissa lukee aika ja paikka. Niitä laatikoita avataan pitkillä matkoilla, eristyneissä oloissa ja kun akku loppuu musiikintoistolaitteesta. Niiden laatikoiden tiedot ovat avoinna, kun istun lentokentällä, keskityn ja selvitän. Mielihän on siitä mielenkiintoinen, että se antaa anteeksi. Aika kultaa ja kimalluttaa muistot sekä armahtaa. Mutta armo tulee ansaita. Elämä ojentaa eläjälle armon, kun sille niin sopii.

Kun olen ollut askelen verran etäällä vanhoista kaduista, on monikin mieleni otos kirkastunut. Elämä Oulussa on niin ihanaa! Täynnä seikkailuja, onnen ja surun kyyneleitä sekä naurua. Vaikka näemmekin painajaisemme yksin, valveillaolo vailla seuraa, kulkijaa, kokemuksien jakajaa olisi ikävää.

Onnekseni sain huomata, että nauru ja kyyneleet seurasivat minua tänne. Löysin seuraa, samalla tavalla hulluja kuin itsekin olen. Nauru raikui äänekkäästi ja usein! 

Historia seuraa täällä kulkijaa minne meneekin. Oli hienoa saada opiskella Skotlannin historiaa 1100-luvulta nykypäivään samalla, kun tallaa juuri sitä maaperää, jonka vuoksi on niin paljon verta vuodatettu. Kuninkaat ja kuningattaret ovat johtaneet kukin tyylillään ja aikansa, skottilaisuus on mielestäni säilynyt selväpiirteisenä ja tärkeänä voimana tälle kansalle vuosisadasta toiseen.

Opiskelu on ollut rankempaa kuin yksikään työpaikka. Työstä lähtiessä siivoat jälkesi, vaihdat univormusi pois ja painat oven jälkeesi kiinni. Mutta opiskellessa koulupäivä ei lopu, kun tunti loppuu. On säädettävä rajat itse, vaikka kuinka taas kaikki kiinnostaisi. Väsynyt mieli ei pysty taipumaan kaikkeen. Ehkä siksi tänä keväänä olen joutunut lainaamaan voimaa tulevaisuudesta, katsomaan tulevaan ja näkemään taas valon ja varjot sopusuhtaisemmassa mittakaavassa.

Olen opiskellut elämää varten. Halunnut oppia kaiken ja heti, ymmärtää ja kyseenalaistaa. Tullut ymmärtämään, ettei ole häpeä olla väärässä. Ilman väärää on hankalampi ymmärtää oikeaa. Joka tapauksessa hyvin harvoin ovat rajat niin selkeitä, että jompikumpi näistä kahdesta häilyvästä konseptista olisi ainut vaihtoehto. Kyseenalaistaminen on elämän suola ja sokeri tomaattikastikkeessa. Miksi lopetamme kyselyn? Maaginen raja teini-iän ja aikuisuuden hämärillä rajaseuduilla on ylitettävä, eikä silloin sovi olla väärässä. Mutta väärässä ovat ne, jotka lopettavat oppimisen siinä samalla. Sherlock Holmesin esimerkkiä seuratakseni, haluan täyttää tietoisuuteni tärkeällä tiedolla, en turhalla ja turhanpäiväisellä. Sillä turha saattaa sumentaa kuvan, joka on vain hauraasti toiveen ääriviivoilla muotoiltuna matkan päässä. On tarkasteltava sitä matkaa.

Kesä odottaa. Uusia seikkailuja niin ihanasti samalla joukkueella, kenestäkään en ole valmis luopumaan, Uusia toivotetaan tervetulleeksi mukaan! Yksi kasvaa jo sisaren mahassa hurjaa vauhtia ja on varsin näkyvästi olemassa. Ehkäpä aurinko valaisee tietämyksen polkua vaikka arvoitukset eivät ratkeaisikaan itsestään. Kesältä odotamme toivoa ja naurua, emme muuta. <3

Aberdeen harbour

Union Square

Little Belmont Street

Union Terrace Garden

Union Terrace Garden

Union Terrace Garden

Union Street

Gilcomston South Church

George Street

Seaton Park

Seaton Park

Säätiedotus

Pari sanaa Skotlannin säästä. Me suomalaiset kun niin rakastamme säästä puhumista, niin miksipä en siitä myös kirjoittaisi. Skotlannin säässä on sentään puhumista!

Kevät on täällä pohjoisessakin jokseenkin pitkällä.

Olen onnistunut polttamaan ihoni komeasti useaan kertaan, mikä on tuottanut täkäläisille suurta hupia. Nyt olen hankkinut aurinkovoidetta, millä läträtä: lisäaineetonta ja ekoa, kuten pitääkin. Ihan hirvittää ajatella, mitä  myrkkyjä joissakin tavallisissa tököteissä on. (http://kemikaalicocktail.blogspot.co.uk/2008/05/aurinkorasvojen-kemikaalicocktail-on.html). Näiden edes hitusen luonnollisempien voiteiden haju on mielenkiintoinen, mutta kaikkeen tottuu. Parhaaksi aurinkosuojaksi olen havainnut sen, että kesäisin liikun vain yöaikaan; samalla avautuu aivan uusi maailma.

Skotlannissa on sanonta, että jos et pidä säästä, odota viisi minuuttia. Sanonta hieman liioittelee, sillä empiirisen tutkimukseni perusteella sanoisin, että odotusaika on ennemminkin kymmenen minuuttia. Sää voi siis muuttua hyvin nopeasti ääripäästä toiseen. Kaikki neljä vuodenaikaa voi kokea saman päivän aikana, samalla reissulla on polttaa ihonsa ja paleltua. Näin ollen esimerkiksi retkeily ja vaeltaminen on erityisen kiehtovaa, mutta myös vaarallista. Juuri huhtikuun alussa nuori mies katosi vuorille lähdettyään yrittämään ylitystä yksin. Mountain Rescue on jatkuvasti valmiudessa muttei ole kaikkivoipa. Järjestölle kerätään jatkuvasti rahaa kolisevaan kirstuun, ja muutoksia on tulossa heidänkin organisaatioonsa.

Paikalliset vaihtavat sortsit ja lyhythihaiset päälle heti kun aurinko pilkahtaa. Annettakoon heille se ilo, sillä +15 astetta ja pilvistä on parasta, mitä voi realistisesti odottaa. Jos lämpötila laskee, ei takkeja kaiveta esille ennen kuin on pakko - lumisateessa.

Olen todennut, että pilvet ovat täällä lähempänä. Useimpina päivinä ne näyttävät hattarakummuilta tai pehmeältä marenkimassalta, jota voisi syödä sormella. Toisinaan, niin kuin tänään, ne näyttävät ilkeiltä joukoilta, jotka ulottelevat harmaita lonkeroitaan alas, alas, alas. Helikopteri jos toinenkin katoaa niiden kitusiin, ja lintuparvet koettavat kiertää ne kaukaa. Pohjanmeri peilaa suurempaansa.

Sade ropisee kattoon ja hakkaa ikkunaa.

---

Kuvia noin viikon ajalta lenkkipolkuni varrelta.