sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Säätiedotus




Pari sanaa Skotlannin säästä. Me suomalaiset kun niin rakastamme säästä puhumista, niin miksipä en siitä myös kirjoittaisi. Skotlannin säässä on sentään puhumista!

Kevät on täällä pohjoisessakin jokseenkin pitkällä.
Olen onnistunut polttamaan ihoni komeasti useaan kertaan, mikä on tuottanut täkäläisille suurta hupia. Nyt olen hankkinut aurinkovoidetta, millä läträtä: lisäaineetonta ja ekoa, kuten pitääkin. Ihan hirvittää ajatella, mitä  myrkkyjä joissakin tavallisissa tököteissä on. (http://kemikaalicocktail.blogspot.co.uk/2008/05/aurinkorasvojen-kemikaalicocktail-on.html). Näiden edes hitusen luonnollisempien voiteiden haju on mielenkiintoinen, mutta kaikkeen tottuu. Parhaaksi aurinkosuojaksi olen havainnut sen, että kesäisin liikun vain yöaikaan; samalla avautuu aivan uusi maailma.

Skotlannissa on sanonta, että jos et pidä säästä, odota viisi minuuttia. Sanonta hieman liioittelee, sillä empiirisen tutkimukseni perusteella sanoisin, että odotusaika on ennemminkin kymmenen minuuttia. Sää voi siis muuttua hyvin nopeasti ääripäästä toiseen. Kaikki neljä vuodenaikaa voi kokea saman päivän aikana, samalla reissulla on polttaa ihonsa ja paleltua. Näin ollen esimerkiksi retkeily ja vaeltaminen on erityisen kiehtovaa, mutta myös vaarallista. Juuri huhtikuun alussa nuori mies katosi vuorille lähdettyään yrittämään ylitystä yksin. Mountain Rescue on jatkuvasti valmiudessa muttei ole kaikkivoipa. Järjestölle kerätään jatkuvasti rahaa kolisevaan kirstuun, ja muutoksia on tulossa heidänkin organisaatioonsa.

Paikalliset vaihtavat sortsit ja lyhythihaiset päälle heti kun aurinko pilkahtaa. Annettakoon heille se ilo, sillä +15 astetta ja pilvistä on parasta, mitä voi realistisesti odottaa. Jos lämpötila laskee, ei takkeja kaiveta esille ennen kuin on pakko - lumisateessa.

Olen todennut, että pilvet ovat täällä lähempänä. Useimpina päivinä ne näyttävät hattarakummuilta tai pehmeältä marenkimassalta, jota voisi syödä sormella. Toisinaan, niin kuin tänään, ne näyttävät ilkeiltä joukoilta, jotka ulottelevat harmaita lonkeroitaan alas, alas, alas. Helikopteri jos toinenkin katoaa niiden kitusiin, ja lintuparvet koettavat kiertää ne kaukaa. Pohjanmeri peilaa suurempaansa.

Sade ropisee kattoon ja hakkaa ikkunaa.

Kuvia noin viikon ajalta lenkkipolkuni varrelta.
















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti