Oma koti kullan kallis

Aberdeen on, kuten kuvista ja kertomuksista saattaa päätellä, kaunis ja ruma kaupunki. Täynnä vastakkaisuuksia; miljonäärejä urheiluautoillaan, kerjäläisiä koirineen joka kadunkulmassa. Öljyn tuoma varallisuus ei ole jakautunut tasaisesti. Tämä kaupunki on täynnä skotteja ja maahanmuuttajia, Britannian valtamerihegemonian monisataisten vuosien jättämää kolonialisaation perimää ja nykyisen jatkuvasti globalisoituvan maailman tuomaa vaikutusta. Maailma on enää vain kylä. Nyt on aika puhua kylässä asumisesta.

Asun opiskelijakylässä, jossa sadat ensimmäisen vuoden opiskelijat opettelevat yliopistoelämää. Nykyinen asumus sijaitsee yliopiston lähettyvillä, erinomaisella paikalla kulkea kouluun jalan, erittäin hyvän bussiyhteyden päätepysäkillä. Bussi kaupunkiin lähtee ikkunani alta päivisin 20 minuutin, iltaisin ja viikonloppuisin tunnin välein. Bussilla pääsee myös baarista kotiin (ei välttämättä kannata kävellä, saattaa sattua kaikenmoisia onnettomuuksia). Päivänpaisteessa neljän kilometrin matka kaupunkiin on oikein mukava, mutkittelevia katuja pitkin läpi keskiaikaisen Old Aberdeenin.

Asunto on solu, kämppiksiä ei voinut tietenkään valita. Onneksi toisinaan lykästää! Oulu on hyvin edustettuna kolmannessa kerroksessa, sillä meitä Oulun murteella solokkaavia on kaksi. Jaamme viiden nuoren naisen kesken keittiön, mutta jokaisella on oma kylpyhuoneensa. Yleisvaikutelma on jokseenkin hotellihuonemainen, persoonaton, mutta hyvinkin siisti ja tarkoituksenmukainen sekä mikä tärkeintä: homeeton. Maksamme tästä lystistä £ 142 viikko. Sopimus kestää syyskuusta toukokuulle. Koska euron kurssi on tällä hetkellä mikä on (1 Euro = 0.71995 (GBP)), tekee se yhteensä noin 200 euroa viikolta. Sen lisäksi varausmaksu suoritettiin jo ennen muuttoa, £ 100 (140 €). Kuukauden vuokra on siis £ 568 eli 780 €.

Päätähuimaava summa, eikö? Siihen sisältyy vesi, sähkö, kaasu, internet ja 24 h toimiva huoltomies. Voin kertoa, että en itse avaa tukkeutuneita putkia, en edes yritä. Tähän hintaan sedät alakerrasta tulevat korjaamaan.

Tarvittavat kodinkoneet olivat paikallaan ja jäävätkin tänne. Toin itseni ja vähäisen omaisuuteni. Pyykkitupia on kaksi, ja niiden ylläpito hoituu internetin ihmeellisessä maailmassa. Sieltä, verkkosivulta, maksan näkymättömällä rahalla itselleni pyykkirahaa muoviselle kortille ja samalta verkkosivulta voin tarkistaa, mitkä pesukoneet ja kuivurit ovat vapaina, mitkä varattuina. Ihmistyö on tässä asiassa saatettu minimiin: ketään ei tarvitse kohdata, ei tervehtiä eikä kiittää - satunnaista yöaikaan liikkuvaa huoltomiestä lukuun ottamatta. Luulisi pyykkäämisen hinnan olevan huokea. Tämä on väärä luulo. Yhden koneellisen pyörittäminen maksaa £ 2,4 eli noin 3,5 €. Koneet onneksi ovat suuria, ja siinä penninsä tarkkaan laskeva opiskelija miettii, pyykkääkö kerran vai kaksi kahdessa viikossa. Kuivausrummun käyttäminen on jokseenkin huokeampaa, ja sen käyttö kosteina talvikuukausina välttämätöntä. Kortin voi minimissään ladata viiteen puntaan, maksimissaan 99 puntaan. Mukavaa on, kun pyykkäämisenkin voi suorittaa yhdessä kera ystävän.

Koen oloni turvalliseksi täällä, se lienee tärkein asia ja äitiä eniten kiinnostaa. Siitä syystä puollan nimenomaan tänne muuttamista alun perin. Tässä talven aikana oppimani asiat olisivat nimittäin etukäteen tiedettynä saattaneet säikyttää.

Ensi syksyn asuntotilanne mietityttää jo aivan kaikkia. Tämä opiskelijakylä on tarkoitettu vain ja ainoastaan ensimmäisen vuoden opiskelijoille, ja jos joku sattumoisin haluaisi jäädä, ei se olisi mahdollista. Aberdeen kärsii kroonisesta asuntopulasta, ja eritoten opiskelijoille tilanne on painajaismainen. Monet asunnon vuokraajat ilmoittavat jo kättelyssä NO STUDENTS. Syksyllä 2014 aloittaneille Aberdeenin yliopisto takasi asunnon, näin oli luvattu. Toisin kävi. Yliopisto perui 300 opiskelijan mahdollisuuden asuntoon ilmoittaen asiasta joko heidän tänne saavuttuaan tai pari päivää sitä ennen. Hätämajoituksia järjestettiin ympäri kaupunkia. Tasot vaihtelivat hotelleista motelleihin ja järkyttäviin laitoshuoneisiin, joissa nukuttiin vierekkäin tuntemattomien kanssa patjalla ja maksettiin £ 90 (125 €)/viikko. Parin kuukauden odottelun jälkeen yliopisto sai lopulta järjestettyä kaikille huoneen kenelle mistäkin. Toisen vuoden opiskelijoista yliopisto ei kanna enää mitään vastuuta, kukin pärjätköön omillaan.

Pärjäillään miten pärjäillään. Olen aloittanut ensi syksyn asunnon hakemisen jo ennen joulua. Katselin vain, varalta. Varsinaiset opiskelija-asunnot olivat jo menneet tammikuulle tultaessa. Etsin asuntoa nyt kahden ystäväni kanssa. Saimme kyllä tarjouksen yksityiseltä opiskelija-asuntoja tarjoavalta firmalta nimeltä Ardmuir, mutta emme ottaneet sitä vastaan. Pikaisten laskusuoritusten jälkeen olisimme maksaneet vastaavasta solu-asunnosta kuin tämä nykyinen vähintään 10 000 € vuodessa. Viikkotaksa olisi ollut kymmenisen puntaa suurempi ja asunnossa jälleen kaksi täysin tuntematonta. Ainut hyvä puoli tässä asumisjärjestelyssä olisi ollut sen sijainti yliopiston ja kaupungin keskustan puolessa välissä, mutta emme olleet valmiita maksamaan moisia summia. Nykyinenkin asumiskustannus on aivan liikaa.

Myöhemmin selvisi, että onni oli kun kieltäydyimme. Ardmuir vuokranantajana on nyt huonossa maineessa. Tällä hetkellä heiltä vuokraavat, tietyssä taloyhtiössä asuvat, ovat pari kuukautta sitten saaneet postissa kirjeen, jossa heidät häädetään viikkoa ennen kuin alun perin oli sovittu. Heille ei aiota hyvittää jo maksettua viikon vuokraa eikä heitä auteta väliaikaisen asunnon löytymisessä. Lisäksi Ardmuir ilmeisesti perii jokseenkin laitonta parin sadan punnan maksua, siis varausmaksun lisäksi.  Jotkut ovat kertoneet kokemuksista, joissa ilmeisesti vuokraisännällä työssä olevat herrat törmäävät sisään ”tarkastuksille” ilmoittamatta. Kodiksi en voisi moista kutsua.

Ainut vaihtoehtomme on vuokrata asunto yksityiseltä. Kolme huonetta, sillä tavalla järkevältä paikalta, että pääsemme kouluun ja työhön (jonkinlainen syksyllä väistämättä kutsuu opintojen ohessa). Hintakattomme on tarkkojen laskujen jälkeen £ 1200/kk eli noin 1679 €/kk/kolme nenää. Hikeä pukkaa ajatellakin. Siihen päälle tietysti elämän kulut: sähkö, vesi, kaasu, internet, ruoka, mahdollinen joukkovälineistö, elo yleensä. Osa yksityisistä vuokranantajista on todella nähnyt voittoisan bisneksen: kun asuntoja on vähän ja ottajia paljon, voi hinta olla lähes mikä tahansa. Tulijoita on kuitenkin jonoksi asti. Vähittäinen vuokranhivutus ylöspäin jo asunnossa asuvilta on yleistä. Lisäksi Aberdeenin kaupungilla on vuokramarkkinoilla vielä yksi erikoisuus. Jotta asunnossa saisi laillisesti asua enemmän kuin kaksi (2) henkilöä, jotka eivät ole toisilleen sukua tai suhteessa keskenään, täytyy vuokranantajalla olla hankittuna House in Multiple Occupations (HMO) License. Nämä kyseisen luvan omaavat asunnot ovat kovin harvassa ja vapauduttuaan menevät yleensä saman tien. Asuntoja syyskuulle aletaan välittää yleensä heinä-elokuussa. 

Tiedän tämän kaiken, sillä olen ollut yhteydessä kahdeksaan eri vuokra-asuntoja välittävään firmaan.

Meidän kohdallamme tilanne vielä vaikeutuu, sillä kesän vietämme Suomessa. Kenen nenä käy haistelemassa mahdolliset (ja valitettavan yleiset) homevauriot, jos kuvat ja vuokra vaikuttavat hyviltä?

Maailman poliittinen tilanne vaikuttaa syvästi ihan näin mikrotasollakin. Elävänä esimerkkinä Euroopan unionin kansalaisesta voin asua, opiskella ja työskennellä Skotlannissa ilman vaikkapa viisumia. EU:n yhteinen valuutta ei täällä tietenkään toimi, ja punta on vahvempi kuin euro. Toisaalta, kuka tietää, kuinka kauan Britannia on edes osana koko Unionia. Koska euron kurssi on heikko, euroina saamani tuet ovat kovasti pienemmät puntina ja ostovoimani heikkenee. Sen lisäksi maailmaa ravisuttaa uusille urille öljykriisi. Öljyn hinnan laskiessa öljy-yhtiöt ovat pulassa. Lähes koko Aberdeenin talous riippuu öljystä. Kun öljyn hinta laskee, öljy-yhtiöiden omistamien asuntojen hinnat nousevat. Tämä nostaa hintoja taas yleisesti korkeammalle Aberdeenin alueella. Täytyy muistaa, että Aberdeen on Skotlannin kallein kaupunki ja Britannian tasolla verrattuna asuntojen hinnoissa vain Lontoo nousee ylemmäs. Lontoo nousee hinnoissaan jo maailmanlaajuisestikin kärkikastiin.

Tilanne on siis huono. Ainut lohtu on, että emme ole ongelminenne todellakaan yksin. Aberdeenin yliopiston opiskelijajärjestöjen kattojärjestö on perustanut unionin tuomaan opiskelijoiden ääntä kuuluville epäreilussa tilanteessa. Aberdeen Student Tenants’ Union näkee, että keinoja ratkaista pulma on olemassa. Unioni piti ensimmäisen kokouksensa keskiviikkona. Informatiivisessa tilaisuudessa oli mukana myös Aberdeenin toisen yliopiston, Robert Gordon Universityn, sekä North East Scotland Collegen opiskelijoita. Ongelma on yhteinen riippumatta opiskelupaikasta. Keinoinaan unioni tulee käyttämään muun muassa epäreilujen tahojen julkituomista, joukkokanteita (ensimmäinen lähtee vetämään saman tien Ardmuiria vastaan) ja kaupungin toimiin vaikuttamista saattamalla ongelmat näkyville. Media on jo saatu mukaan - Aberdeenin yliopisto on kuuleman mukaan palkannut erikseen henkilön hoitamaan palautetulvaa ja vastaamaan median kiinnostukseen koskien aiemmin kertomani 300 opiskelijan epätoivoisesta tilanteesta opintojen alussa. Unionin päämääränä on saada opiskelijoiden äänet kuuluviin. Nämä ovat tietenkin pitkän aikavälin asioita, täysin toteutettavissa ja äärimmäisen tärkeitä, mutta eivät auta minun pörssini tyhjentyessä. Oma koti kullan kallis.